Kaikki alkoi 16.1.09 Lemmikkipalstojen Päivän Peilistä, jossa luin lampaista. Asiasta kiinnostuneena käväisin Lampola.orgissa pitkästä aikaa. Yllätyksekseni siellä oli myynnissä paljon uuhia aika lähellä meitä. Olivat teuraskuormaan menossa, jos ei koteja löydy. Varoen aloin mielessäni asioita suunnittelemaan... Vähän niistä kyselin ja sain samalla kannustusta lampaiden hankintaan. Puuliiteristä saa kuulemma loistavan lampolan.  No, hiljalleen aloin miehelle lampaista puhumaan. Se ei ollut kovinkaan innostunut asiasta, mutta pitkien ”keskustelujen” jälkeen sekin alkoi myöntymään. Sitten alkoikin rakennusurakka.

Lampaat olivat mun juttu, joten minä myös rakensin tilat niille. Oli kyllä aika rankkaa, rakentelu onnistui aina vain Ellen päiväunien aikaan ja myöhään illalla. Puuliiterin toinen puoli oli rojun peitossa, joten se tyhjennettiin lasten kanssa. Sen jälkeen pääsin tekemään ulkoseinää. Karsina sai jäädä maapohjalle, laitoin vaan myyräverkon pahvien alle ja siihen turpeet ja oljet päälle.

Lampaat tulivat 25.1.; kaksi mustaa valkoisilla naamamerkeillä. Toinen täysjaalalainen, Naksu ja toinen puoliksi jaalalainen ja puoliksi liharotuinen, Chewie.

 

Jaalanlammas on leikkimielinen rotunimitys Jaalasta 2005 keväällä löytyneille persoonallisille lampaille. Lopetusuhan alaisessa lemmikkikatraassa oli hurjat lähes 150 määkijää. Katras oli päässyt onnettomien yhteensattumien vuoksi lisääntymään hallitsemattomasti ja lampaita pitänyt eläkeläispariskunta oli niiden kanssa hätää kärsimässä. Lampaiden tärkeimmät perustarpeet oli täytetty, mutta siinä kaikki. Lampailla oli mahdollisuus ulkoilla, heinää vapaasti ja vettä, mutta sisätilat olivat todella ahtaat, valkuaisrehua ei ollut ja kaikkia lampaita ei oltu jaksettu enää keritä. Koska lampaat osoittautuivat uskomattoman upean värisiksi, terveiksi ja hyväluontoisiksi, ei niitä voitu antaa lopetettavaksi. Jaalanlampaat ovat kooltaan melko pieniä, joskin niissä on selvästi nähtävissä sisäsiitoksen ja hallitsemattomien tiinehtymisten vaikutus: vanhimmat eläimet yltävät kooltaan varmasti lähemmäs 60 kiloa, kun taas nuorimmissa on hyvinkin pieniä yksilöitä - omista aikuisista jaalanlampaista pienin jää alle 40 kiloon. Moni nuorimmista uuhista on tullut tiineeksi heti sukukypsyyden saavutettuaan ja siksi niiden oma kasvu on kärsinyt selvästi. Lampaiden kokemat rankat olosuhteet ovat kuitenkin ilmeisesti karsineet heti alkuunsa heikommat yksilöt pois, sillä eloon jääneet lampaat ovat olleet järjestään terveitä ja vahvarakenteisia, hyväluontoisia ja moni on osoittautunut myös poikkeuksellisen hyväksi ja suojelevaksi emoksi. Jaalanlampaissa esiintyy monenlaisia jännittäviä piirteitä kuten peitinkarvoja ja pässeillä sarvia. Nämä ominaisuudet on pyritty jalostamaan suomenlampaista jo ajat sitten pois siinä paremmin tai huonommin onnistuen. Sisäsiitos on tuonut jaalanlampaissa esille myös resessiivisiä ominaisuuksia, kuten pilkullisuutta. Lampaiden päävärit olivat harmaankirjava, valkoinen ja musta. Koko katraassa oli vain kaksi ruskeaa yksilöä, yksi uuhi ja yksi pässi. Osa harmaista lampaista muistutti ilmiasultaan kainuunharmasta ja pieni osa harmaista oli ns. mäyriä.

Rakenteeltaan jaalanlampaat muistuttavat kotoisia maatiaisrotujamme. Niissä on kuitenkin joitakin piirteitä, joiden takia niitä on vaikea nimetä suoraviivaisesti esim. suomenlampaiksi. Tällaisia ominaisuuksia on mm. osalla lampaista esiintyvä pieni, kolmiomainen, mutta täyttä villaa kasvava häntä, otsatukat ja erikoiset värien ilmentymismuodot. "Jaalanlammas" kuvaa tätä omalaatuista kantaa tällä hetkellä parhaiten.

DNA-testit osoittavat, että nämä persoonalliset lampaat kuuluvat rotuna suomenlampaaseen ja keskustelu varmaan jatkuu edelleen siitä, muuttavatko nämä lampaat suomenlampaan rotukuvausta suuntaan tai toiseen. Jaalanlampaissa esiintyy mm. poikkeuksellisen pitkää villaa (yhdellä testatulla lampaalla 25 cm), karvaista häntää, mäyräväritystä, ym. mitkä eivät ole suomenlampaan rotukuvauksissa. Lisäksi jaaloissa on poikkeuksellisen paljon harmaita, mm. kainuunharmastyyppistä väritystä.(Lähde: http://www.freewebs.com/lampaat/jaalanlammas.htm)

Lampaat olivat aluksi kovin ujoja, toinen ei meinannut aluksi ottaa edes leipää kädestä. Ne olivat olleet ylläpitoruokinnalla vanhassa paikassa, mutta halusin ihan jo tutustumisen vuoksi antaa niille herkkuja; kauraa ja rypsirouhetta, heinä oli vapaatarjoiluna. Naksu oli hieman hoikassa kunnossa ja muutenkin aika pienikokoinen, joten muutenkin oli ihan hyvä niille väkirehuja antaa ja olivathan ne vain 8kk ikäisiä. Ruoka maistui hyvin ja pian huomasin, kuinka niillä kasvoi villat ihan hurjaa vauhtia. Varsinkin Naksussa näkyi, että villaa oli tullut paljon lisää ihan muutamassa viikossa.

 

Lampaat ovat ulkona paljon, pihatosta on luukku ulos ja vain yöksi laitoin ne sisään. Ei niitä haittaa tuuli, ei tuisku, aina vaan haluavat olla ulkona. Ruoan kanssa sain ne iltaisin sisälle, muuten olisivat varmaan ollut yötkin ulkona. Helmi 8v. on ollut ahkerana apulaisena lampaiden hoidossa, kun mä olin influenssassa, hoiti se lampaat.

Nyt, kun kevät tekee tuloaan, jätän luukun ulos auki yöksikin. Usein jo kuuden aikoihin aamulla ne ovat ulkona syömässä heinää, vaikka sisälläkin sitä on.

 

Lauma kasvoi 25.3.09, kun tänne saapui 2 kuttua, äiti Pirre -03 ja tytär Iida -07. Pirre on yleensä aloittanut lypsyn kesän kynnyksellä, joten toivon, että aloittaisi tänäkin vuonna. Olin varautunut, ettei näitä voi aluksi laittaa samaan tarhaan lampaiden kanssa, tallissakin on seinä, joka on vuohivarma kattoon asti. Myöhemmin tuli kyllä ilmi, että ovi ei ollut vuohivarma, mutta tätä vähän epäilinkin...

Pari päivää saapumisen jälkeen taluttelin vuohia lammasaitauksen vierellä. Hieman haistelivat toisiaan, mutta eivät muuten ollut hirveän kiinnostuneita lampaista. No, rohkeana tyttönä pistin ne sitten samaan tarhaan.

Vuohet olivat vain ihmisten perään, eivät juurikaan kiinnostuneet lampaista. Lampaat kävivät niitä katsomassa, mutta lähtivät karkuun, kun vuohi käveli kohti. Kerran pökkäsivät päät yhteen. Vuohien aika meni meidän perään huutaessa ja välillä, kun ne aitauksessa menivät edestakaisin, juoksivat lampaat aina karkuun. Lampaat kuitenkin aina söivät kun pysähtyivät eli eivät juuri kyllä stressanneet vuohista.

Tunnin verran pidin niitä yhdessä ja valvoin ikkunasta ja kävin välillä aitauksen vieressäkin katsomassa. Ja pysyivät vuohetkin meidän 120cm aidassa. Välillä vähän koittivat aidan kestävyyttä, mutta päättivät pysyä sisäpuolella.

 

30.3. mua odotti yllätys aamulla. Vuohet odottelivat tarhassa, kun avasin verhot. Ja niillä siis ei ollut vielä vapaata kulkua tarhaan, mutta päättivät tulla lampaiden aukon kautta... Tein siis reiän sitten niidenkin karsinaan, niin ei tarvi ovea rynkyttää. Seurailin vaan, etteivät ala lampaita hirveästi hätyyttelemään. Lampaat väistävät vuohia, jos ne kohti kävelee, mutta aika lähekkäin jo syövät.

31.3. Vuohien perään huutelu on nyt jo vähentynyt aika paljon. Paitsi ruoka-aikana, ovat saaneet lampaatkin kuoroon mukaan.

Määkijät ovat nyt siis samassa tarhassa ja pihatossa on molemmille omat karsinat, mutta siis vapaa kulku. Toistaiseksi ei edes ole lukittavia ulkoluukkuja, enkä laitakaan, ennenkuin saan tehtyä väliseinään kunnon oven ja lukon. En tiedä, missä ja miten yöpyivät, mutta aamulla, kun vein pojan kouluun, oli kaikki elukat pihatossa, joten taisivat olla oikeissa karsinoissa. Ruokaa kun vein, oli vuohet omalla puolella, mutta kun vähän kesti, niin tulivat ulkokautta lampaiden puolelle. Ruokansa saivat kuitenkin vasta omassa karsinassa. Lampaat söivät hitaammin, niin vahdin sitten tarhan luukulla ja ajoin vuohet pois, kun olivat tulossa osingoille.

Tällä hetkellä yhteiselo näyttää ihan hyvältä, pidetään peukkuja, että jatkossakin. Tästä siis päästiin jo tähän hetkeen eli nyt blogi jatkuu oikeassa ajassa.